Kun tarjoutui tämä tilaisuus kirjoittaa omasta harjoittelukokemuksestani, olin tietysti heti innoissani mukana, sillä haluan että mahdollisimman moni saa kuulla monipuolisesti harjoittelutarinoita eri pääaineiden opiskelijoilta. Itse opiskelen julkisoikeutta kolmatta vuotta ja harjoitteluun menin oikeastaan heti kun olin palauttanut kandini. Suoritin harjoitteluni Vaasan kaupungin hallintopalveluissa.
Suoritin harjoitteluni – hieman ehkä poikkeuksellisesti – keskellä lukuvuotta. Usein on kysytty, kuinka vaikeaa on tehdä kahdeksasta neljään -työpäiviä ja samalla huolehtia siitä, että niitä opintopisteitä kertyy tasaiseen tahtiin Weboodiin. On totta, että harjoittelun suorittaminen kesällä olisi huolettomampaa, mutta kyllä nytkin kaikki järjestyi hyvin ja työnantaja oli ymmärtäväinen tenttien ja muiden pakollisten menojeni suhteen. Lomapäiviä kertyi koko harjoitteluajalta ja sain pitää niitä koska halusin, yleensä opiskelijabileitä seuraavana päivänä…
Mitä työnkuvaani sitten kuului? Työnimikkeeni oli projektisihteeri ja toimin mukana työryhmässä, joka on vuodesta 2013 asti tehnyt tukipalvelu-uudistusta. Lyhyesti kerrottuna tämän uudistuksen tarkoituksena on muuttaa johtamisjärjestelmää ja päästä säästöihin henkilöstökustannuksissa. Kaupunginjohtajan ja toimialajohtajien avuksi ja tueksi oli tarkoitus muodostaa oma asiantuntijaverkostonsa, joka tulee kaupunginjohtajan alaisuuteen. Muutos itsessään oli laaja ja vaati paljon koko työryhmältä. Useiden henkilöiden työnimikkeitä ja työpaikan sijaintia muutettiin tukipalvelu-uudistuksen myötä, joten erityistä huomiota oli kiinnitettävä henkilöstön mielipiteisiin. Omana tehtävänäni oli kerätä taustatietoa, jota tarvitaan uudistusta varten sekä toimia sihteerinä työryhmän kokouksissa. Olen tehnyt erilaisia taulukoita ja tiivistelmiä niin lautakuntien päätöksistä kuin Vaasan kaupungin hankintasäännöistä ja kiertänyt kokouksissa ympäri Vaasaa milloin missäkin. Harjoitteluuni on mahtunut hauskoja kommelluksia, onnistumisen ja epäonnistumisen tunnetta, vaikeita aamuherätyksiä, tuskaisen tylsiä perjantai-iltapäiviä työhuoneessa pöytäkirjojen keskellä, turhautumista, uuden oppimista sekä niin paljon tunnetiloja, että voisin käyttää koko blogitekstini niiden käsittelyyn.
Kokonaisuudessaan olen enemmän kuin tyytyväinen koko harjoitteluuni sekä annettuihin työtehtäviini, sillä pääsin perehtymään kunnallishallinnon toimintaan hyvin monipuolisesti, mitä olinkin tietysti harjoittelultani toivonut. Toinen useasti kysytty asia liittyy ruotsin kieleen. En ole kertaakaan työssäni joutunut tilanteeseen, jossa tarvitsisi puhua ruotsia. Sen sijaan ruotsinkielisten lautakuntien pöytäkirjoja olen joutunut lukemaan ja niistä kirjoittamaan ruotsiksi, mutta se sujui melko helposti ja silloin kun ei sujunut, tuli sanakirja nopeasti apuun.
Harjoittelu on opettanut itselleni paljon. Olen oppinut sellaista tietynlaista vastuunkantoa ja oma-aloitteellisuutta. Olen oppinut myös paljon ihan perusasioita liittyen vaikkapa Excelin käyttämiseen. Mutta ennen kaikkea olen oppinut, mitä on arki kunnallishallinnossa ja sitä kautta vahvistanut omaa ammatti-identiteettiäni ja käsitystä siitä, mikä haluaisin olla sitten ”isona”.
Vaikka harjoittelu on lyhyt aika elämästä, itselleni se on ollut silti merkittävä ajanjakso. Se, mitä harjoittelun aikana oppii ja kokee, on sellaista, jota ei missään muualla opinnoissaan opi tai koe. Siksi mielestäni pakollinen harjoittelu ei ole missään nimessä huono asia. Harjoittelu on hyvän työkokemuksen lisäksi itsensä kehittämistä sillä tärkeimmällä alueella, meidän omalla alallamme.
Vielä nuorempana käsitykseni kunnallishallinnosta oli jotakin pitkästyttävän byrokratian ja harmaiden jakkupukujen välillä, mutta viimeistään harjoitteluni aikana olen nähnyt ja kokenut täällä vallitsevan kannustavan ilmapiirin, toimivan yhteistyön sekä mitä parhaimmat työkaverit.
