Tässä Katriinan 4. vuoden hallintotieteilijän mietteitä viime vuoden hallintotieteilijäpäivistä. Hän on ollut kaksi vuotta Hallinnoijat ry:n hallituksessa ja mukana kahtena vuotena HTP-tiimissä.
Hallintotieteilijäpäivän nykyinen konsepti perustettiin vuoden 2017 alkupuolella. Aiemminhan jo arkistojen avulla löysimme, että tällaista oli jo 1990-luvulla yritetty. Yhdessä Staabin ja Remburssin puheenjohtajien kanssa totesimme, että kauan puhuttu idea järjestää meille oma yhteinen tapahtuma täytyy saattaa käytäntöön. Siispä kasasimme hallituksistamme muutaman mukaan HTP-tiimiin, jotka järjestivät ensimmäiset Hallintotieteilijäpäivät nopealla aikataululla jo saman vuoden keväällä Tampereella. Hyvin menneen kokemuksen myötä päätimme, että jatketaan seuraavaksi Vaasassa 2018, olihan myös Vaasan yliopiston juhlavuosi.
Vuoden 2018 tapahtuman suunnittelu aloitettiin lähes välittömästi edeltävän tapahtuman päätyttyä. Suurin osa HTP-tiimiin kuuluvista henkilöistä jatkoi seuraavan vuoden tapahtuman parissa. Koetimme löytää sopivaa ajankohtaa, joka sopisi kaikille kolmelle ainejärjestölle ja päädyimme helmikuuhun, sillä silloin ei ole paljon kilpailevia tapahtumia eikä liikaa opintoja jäsenistöllä.
Vaasassa järjestetyssä tapahtumassa toimin juontajana päivätapahtumassa. Vastuullani oli myös löytää pääpuhuja yhdessä muiden tiimiläisten kanssa. Pyrimme löytämään uusia kasvoja, mutta kuitenkin menestyneitä hallintotieteilijöitä. Halusimme löytää tapahtumaan Vaasan yliopistosta valmistuneen henkilön. Osuinkin muutaman pettymyksen jälkeen mahtavaan tilaisuuteen saada ensimmäisessä erässä Vaasan yliopistosta vuonna 1988 valmistuneen Helena Laakson suoraan Brysselistä puhumaan tilaisuuteemme. Alumnipaneeliin pyrimme löytämään osallistujia eri yliopistojen alumneista.
Päivätapahtumaa järjesteltiin monta kuukautta, mutta meillä tuli viimeisien päivien aikana paljon asioita vastaan ja tiimimme venyikin välillä jopa mahdottomiin. Välimatka erityisesti Rovaniemeltä (ottaen huomioon melko heikot julkiset yhteydet) vähensi Remburssin osallistujia. Kuitenkin saimme suuren määrän osallistujia, joka lämmitti mieltämme. Päivätapahtuma itsessään koostui tervehdyksistä, YKA:n puheenvuorosta, pääpuhujan puheesta sekä alumnipaneelista.
Juontajana sain hyvää kokemusta esiintyä isomman yleisön edessä, kuitenkin melko rennossa ympäristössä. Erityisen mukavaa oli olla juontamassa alumnipaneelia, koska silloin pystyi enemmän osallistumaan keskusteluun. Juontajana täytyi myös osata suhtautua erinäisiin ongelmiin, jotka syntyivät niin myöhästyneistä junista kuin rikkinäisistä autoista. Tärkeintä oli pyrkiä pitämään tunnelma kevyenä ja ohjelma ehjänä.
Mielestäni parasta päiväohjelmassa oli Helena Laakson pitämä sparrauspuhe osallistujille. Hänellä on mahtava ura Euroopan Komissiossa. Myös alumnipaneeli oli mielestäni hauska. Mitä seuraavilta Hallintotieteilijäpäiviltä kaipaan on vähemmän istumista ja enemmän osallistumista. Keynotet ovat hauskoja kuunnella, mutta niiden ohella voisi olla myös muuta ohjelmaa.
Illan sitsit olivat isot ja vauhdikkaat. Erityisesti itselleni jäi mieleen muuan Jari Aarnio tomusokeripusseineen. Iltaohjelma oli rento ja mahdollisti paremmin tutustumaan eri paikkakuntien hallintotieteilijöihin. Mielestäni se hienosti kruunasi päiväohjelman eriväristen haalareiden loistossa. Oli hauska yhdistää eri kaupunkien sitsikulttuuria. Tämänhän kivasti kruunasi lauantain ”sillis”, joka oli vielä pilottiversiona.
Suosittelen ehdottomasti osallistumaan myös tulevaan Rovaniemen HTP19-tapahtumaan! Itse lähden ehdottomasti mukaan, ensimmäistä kertaa ihan tavallisena osallistujana. Nähdään Rovaniemellä!
