Halhallituksen tuorein jäsen eli Saimin suuriin saappaisiin astunut uusi koulutuspoliittinen vastaava täällä hei! Enpä olisi vielä viime syksynä arvannut, että vuoden päästä kirjoittelen unelmieni harkkakesästä, mutta tässä sitä ollaan. Viime marraskuinen soitto Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Kiurun henkilöstöjohtajalle poiki mahtavan tilaisuuden päästä seuraamaan sote-uudistuksen todellisia vaikutuksia käytännön tasolla sekä sitä, kuinka organisaatiomuutos todella toteutetaan.
Virallinen pestini Kiurussa oli siis hallinnon harjoittelija ja harkkaohjaajanani toimi kyseisen lafkan henkilöstöjohtaja, joka osoittautui kesän kuluessa maailman siisteimmäksi virkanaiseksi. Hän jaksoi ihailtavalla sinnikkyydellä vastailla lukemattomiin enemmän ja vähemmän tyhmiin kysymyksiini sekä opettaa minulle ihan kaikkea mitä hänen ja koko hallinnon työhön liittyi. Tärkeinä oppeina mieleen jäi myös esimerkiksi se, että virkanainenkin voi joskus kiroilla ja käyttää töissä nahkahousuja. Antoihan hän siinä sivussa myös lukemattomia neuvoja niin työelämän kuin yksityiselämänkin kiemuroihin. Tylsiä päiviä harjoitteluuni sisältyi siis valehtelematta korkeintaan kolme ja suurin piirtein jokainen päivä toi mukanaan jotain uutta ja mielenkiintoista.
Harjoitteluni alkoi viime huhtikuun alussa ja täytyy sanoa, että jännitys oli aikalailla maksimissaan, kun ensimmäisenä päivänä pölähdin keskelle johtoryhmän kokousta ja sain heti ensimmäiseksi tehtäväkseni esitellä itseni toimitusjohtajalle. Hyvin nopeasti kuitenkin selvisi, kuinka rentoa porukkaa hallinnon johto oli. Kokouksissa ei turhia jäykistelty tai pönötetty ennakko-odotuksistani huolimatta. Suurimman osan ajastani siis kuljin ohjaajani matkassa erilaisissa kokouksissa ja neuvotteluissa, ja yllätyksekseni pääsin mukaan ihan kaikkialle johtoryhmän kokouspöydistä seminaareihin ja palkkaneuvotteluista ministerien vierailuihin. Kiurussa oli harjoitteluni aikana siis menossa organisaatiomuutos, jossa organisaatio laajeenee vastaamaan paremmin tulevan sote- ja maakuntauudistusten mukaisia vaatimuksia, joten harjoitteluni ei olisi parempaan aikaan voinut osua.
Ensimmäiset viikot olin rehellisesti sanottuna aivan päästäni pyörällä kaikesta uudesta, ja suurin osa ajasta meni uuden opetteluun ja sisäistämiseen. Pikku hiljaa sitä kuitenkin kuin huomaamattaan alkoi oppia talon tavoille ja saada jo itsenäisiä vakavasti otettavia työtehtäviä. Vuorovaikutus johtoryhmässä pelasi todella loistavasti, ja sain hyvää esimerkkiä siitä, kuinka avoin ja suora keskustelu helpottaa kummasti vaikeista asioista päätettäessä.
Itsenäisiin työtehtäviini kuului muun muassa työsopimusten tekoa, työhyvinvointikyselyiden tulosten yhteenvetoa ja kartoittamista, kokouksissa sihteerinä toimimista, yt-menettelyohjeiden laatimista, henkilöstön osavuosikatsauksen tekemistä sekä uuden organisaation nimikkeiden ja kelpoisuusehtojen laatimista. Juhannuksen jälkeen lomien alkaessa ja sitä mukaa hallinnon hiljetessä sulkeuduimme muutamaksi viikoksi ohjajaani kanssa hallinnon kokoushuoneeseen laatimaan tulevan vuoden budjettia varten palkkalaskureita. Se oli varmasti harjoitteluni suurin ja isotöisin projetki. Vaikka työ oli mielenkiintoinen, voin kertoa että laskureita monta viikkoa silmät ristissä hinkanneena olin heinäkuun lopulla jo aika iloinen, kun hallinto palaili lomiltaan ja excelin tuijottelu vaihtui takaisin kokouksiin osallistumiseen.
Alustavasti sovittu kolmen kuukauden harjoittelupätkä venyikin viideksi kuukaudeksi, tiedä sitten olinko niin hidas oppimaan vai mistä johtui. En olisi koskaan uskonut, että koko kesä töissä olisi unelmieni täyttymys. Viisi kuukautta hurahti niin nopeasti, että ehkä sitten tosiaan pääsin siihen kuuluisaan työn imuun. Ohjaajani taisi kuulla minun ihmettelevän useammin kuin kerran että ”siis voiks töissä oikeesti olla näin kivaa”.
Ehkä kliseistä sanoa, mutta harjoittelu opetti älyttömän paljon niin työelämästä kuin itsestänikin, ja sosiaalisetkin taidot joutuivat todelliseen testiin. Harjoittelussa hyötyä oli aiemmista opinnoista esimerkiksi excelin ja tilastotieteen muodossa (kyllä, en valehtele), mutta hyödyllistä oli myös huomata kuinka paljon on vielä opittavaa ennen lopullista siirtymistä työelämään.
Lopuksi muutama vinkki niille, joilla harjoittelu on vielä edessäpäin: kannattaa hakea rohkeasti paikkoja, jotka oikeasti kiinnostavat ja etenkin paikkoja, jotka eivät ole avoimessa haussa. Ja vaikka monet haluavat suunnata pk-seudulle harkkaan, myös pienemmät paikkakunnat saattavat tarjota todella jännittävän ja mielenkiintoisen harjoittelun, jossa pääsee seuraamaan johdon toimintaa ihan lähietäisyydeltä.
Tsemppiä opiskeluihin ja ihanaa syksyä kaikille!
Johanna Vihtari
