Kolme ja puolivuotta opinnoistani vietin melkoisen tiivisti symbioosissa ainejärjestöömme ja kaikkeen opiskelijatoimintaan yliopiston sisällä. Tuntuu, että lempihokemani oli ”Tulkaa, kokekaa, osallistukaa ja vaikuttakaa!” Nyt vietän neljännen lukuvuoteni kevättä vaihdossa ja lisään listaani vielä yhden hokeman: ”lähtekää!”
Suoritan siis Erasmus-vaihtoani Liettuan Vilnassa, mikä ei sinänsä ehkä ole mediaseksikkäin vaihtokohde, mutta minä en ole päivääkään katunut. Olen juuri siellä, missä minun tällä hetkellä kuuluu olla. Kukaan ei tunnu tietävän, missä sitä tarkalleen hiihtelen, se on vain ”Viro, Latvia, Liettua, mitä näitä nyt on..” Mutta allekirjoittaneelle Vilnasta on muodostunut jo toinen koti. Elämä rullailee tasaiseen tahtiin, enkä ole kohdannut sen kummempia ongelmia vaihtoni aikana. Tässä vaiheessa koputtelen puuta ja toivon viimeisten kahden kuukauden sujuvan yhtä mallikkaasti kuin tähän asti.
Yleisesti olen selittänyt valintaani läheisyyden eksotiikalla: miksi lähteä toiselle puolelle maapalloa kun näinkin läheltä löytyy maa, josta en tiedä lähestulkoon mitään. Vaikka olen aina tiedostanut Liettuan olemassa olon, on maa jäänyt silti huomiotta. Kulttuuri oli melkoisen tuntematon minulle, eikä Liettuan historiakaan entuudestaan ollut tuttua, vaikka sen voikin todeta olevan pitkä ja vaiherikas. Kaiken kaikkiaan Liettua herätti minussa uteliaisuutta ja monia kysymyksiä. Osaan olen saanut vastaukseni, mutta osa on edelleenkin selvittämättä. Voi olla, että kaikkeen en saa vastauksia, ja joutunen palaamaan maahan uudelleen. Paljon on koettavaa, mutta yksi lukukausi on yllättävän lyhyt aika.
Itse opiskelu ei vaadi suuria ponnisteluja, mutta voin kyllä sanoa tykkääväni kurssieni aihepiireistä. Kevääni koostuu hyvinkin pitkälti monen monesta esitelmästä, parista esseestä ja muutamasta tentistä. Opiskelu yleisesti ei ole aikaa vievää ja hyvin iso osa suorituksista painottuu touko-kesäkuun vaihteeseen, jolloin yhdellä rytinällä tulevat loppuesitelmät, esseiden palautuspäivät ja tentit. Voisinkin sanoa tykkääväni enemmän Suomen mallista, missä opiskelua on paljon tasaisemmin pitkin vuotta, eikä koko lukukauden suorituksia tarvitse tiivistää kahteen viikkoon. Mutta en kuitenkaan valita, tällainen rennon letkeä lukukausi on ihan tervetullut vaihtelu kaikkien Vaasa vuosien jälkeen.
Voin suositella Vilnaa kaikille kiinnostuneille, mutta sitäkin enemmän suosittelen menemään sinne, mihin oma tiesi vie: valitse kohteesi omien mielenkiintojesi mukaan. Mutta älä huoli, mikäli sielusi ei palavasti halaja tiettyyn maailman kolkkaan, voi valinnan tehdä ihan vaikka arpaa heittämällä. Lupaan, että vaihtokokemus on unohtumaton, tapahtui se sitten Liettuassa tai Perussa. Mutta yhden neuvon annan: lähde vaihtoon yksin. Olen yliopistoni ainoa suomalainen vaihtari ja koen saavani vaihdostani enemmän irti ilman Suomiklikkejä. Käytän englantia enemmän kuin monet muut vaihdossa olevat ja olen oppinut elämään mukavuusalueeni ulkopuolella eri kansalaisuuksien keskellä. Alkuun jännitin ajatusta siitä, että joudun elämään puoli vuotta ilman ketään suomalaista lähipiirissäni. Nykyään olen kuitenkin kiitollinen siitä, että lähimmät ystäväni täällä tulevat eri maista kuin minä itse. Iloitsen kansainvälisestä ympäristöstä ja otan tästä tilaisuudesta kaiken irti! Virittelen muun muassa saksan taitojani ja minulle on luvattu opettaa ranskan alkeet. Liettuan perusteita unohtamatta: aš kalbu šiek tiek lietuviškai!
Vaihto on ehdottomasti kokemisen arvoinen, mieltä avartava, ihmisenä kasvattava kokemus ja kullanarvoinen osa opiskelijaelämää. Lähtekää, jookos? Kyllä se Vaasa odottaa meistä jokaista palaavaksi, sen olen huomannut! Vaikka vaihto on huikeaa ja sitä on vielä parisen kuukautta jäljellä, mieleni tekee jo paluuta takaisin Vaasaan. Palatessani tulen jälleen kokemaan, osallistumaan ja vaikuttamaan. Kaikkeen ehtii ja kaikkeen pystyy kun vain haluaa!
Iki greito!
Johanna Luomala
4. vuoden aluetieteen opiskelija
