Hallintotieteen opiskelijana ja aikaisemmin Tallinnassa vaihto-oppilaana olleena kokeilin onneani ja hain korkeakouluharjoitteluun Puolustusasiamiestoimistoon Tallinnaan. Onni potkaisi minua, ja sain puhelun jossa minut toivotettiin tervetulleeksi kolmen kuukauden työharjoitteluun. Kaupunkina Tallinna oli muodostunut jo tutuksi, mutta oli jännittävää päästä kokemaan miltä se työpaikkakuntana tuntuu. Erityisesti koin työn sisällön kiehtovana ja mielenkiintoisena mahdollisuutena tutussa kaupungissa. Pääpiirteittäin tiesin mihin olen tulossa ja mitä työtehtäviini kuuluisi, mutta jo ensimmäisenä työpäivänä ymmärsin astuneeni erittäin kauas omalta mukavuusalueeltani.
Työtehtäviini kuului tutkimuksen laatiminen. Tehtävä tuntui aluksi erittäin haastavalta, sillä puolustuspoliittiset kysymykset eivät ole se vahvin osa- alueeni. Ymmärsin kuitenkin, että uuden oppiminen on harjoittelun ydin, joten otin tehtävän mielenkiinnolla vastaan. Tutkimuksen lisäksi tein viikoittain mediakatsauksia ajankohtaisista asioista. Päätehtävieni ohella työviikkoja on piristi erilaiset juhlatilaisuudet ja virkistyspäivä, kuten Puolustusvoimain Lippujuhla sekä virkistysmatka Viron sydämeen Paideen, jossa tehtiin aikamatka Viron historiaan, historiakeskus Wittensteinissa. Erilaiset tapahtumat tarjosivat hienon mahdollisuuden tutustua lähetystön muuhun henkilökuntaan, joka oli erittäin mukavaa vastapainoa muuten itsenäiselle työskentelylle.
Epävarmuuden sietokyky parantui
Harjoittelun ansiosta olen oppinut lukuisia asioita, joita voin soveltaa tulevaisuudessani. Ensinnäkin jo työtehtävieni puolesta opin päivittäin jotakin uutta, mutta myös suuremmalla mittakaavalla olen saanut paljon. Ensiksi tulee mieleen epävarmuuden sietokyky, joka on kehittynyt valtavasti. Ymmärsin ettei kaikkea voi valmiiksi osata, mutta kaikki on kuitenkin opittavissa. Epävarmuuden kanssa kamppailu on aiheuttanut ehkä eniten hampaiden kiristystä, mutta nyt olen oppinut hyväksymään sen. Itsenäisen tutkimustyön ohella opin hallitsemaan suurempaa asiakokonaisuutta ja jaksottamaan projektiluontoista työtä. Tästä oli hyötyä erityisesti kandidaatin tutkielmani osalta, jonka tein syksyllä heti harjoittelun jälkeen.
Ajankäytön kanssa on ollut hieman ponnistelua, enkä kerinnyt pureutua kaikkiin aiheisiin haluamallani tarkkuudella, mutta ensi kerralla vastaavassa tilanteessa, tiedän mitä tulee tehdä toisin. Lisäksi paremmasta sotilasalan tuntemuksesta, erityisesti alan termistön tuntemisesta olisi ollut hyötyä varsinkin mediaseurannassa.
Yhteiskuntatieteilijänä Suomen suurlähetystössä työskentely tarjosi erittäin arvokasta työkokemusta. Sain vastauksia omiin urasuunnitelmiini ja tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin sekä erilaisiin uratarinoihin. Erityisesti näin millaista kansainvälinen ura pääpiirteissään pitää sisällään ja se on saanut myös oman mielenkiintoni heräämään. Lisäksi sain mahdollisuuden luoda erittäin arvokkaita kontakteja. Kokonaisuudessaan työharjoittelu oli erittäin mielekästä, monipuolista, haastavaa sekä opettavaista. Suosittelen muitakin opiskelijoita hakeutumaan työharjoitteluun ulkomaille, sillä se tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia ja arvokasta perspektiiviä omiin urasuunnitelmiin sekä henkilökohtaiseen elämään.
